Ai niin raukkaa,
monisärkynyt olento,
leprahengellään kellon soitteli.
Niin häntä haluttiin auttaa,
tukea tarjottiin kuin muratille.
Hän punoi kaikki uskolliset köyteensä
Ja lähetti taisteluihin.
Mielenkiinnolla katseli,
kuinka he kaatuivat,
haavoittuivat
hänen puolestaan.
Kaukaa juoksuhautaan,
rintamalinjan toisella puolella,
nauraen tyhmille.
Itseään edessä surusta veistetty naamio.
Kommentaare ei ole:
Postita kommentaar